Kannatan vallan radikaalia hajauttamista paikallistasolle anarkokapitalismin mukaisesti. Se tarkoittaa, että jokaisella maan tai kiinteistön omistajalla pitäisi olla oikeus asettaa lait omistukselleen valtion sijasta. Esimerkiksi kahvilan, kiinteistön tai maan omistajan pitäisi saada itse päättää, saako siellä juoda alkoholia, polttaa tupakkaa tai kannabista. Politiikassa keskustellaan yleensä siitä, millaisia keskusvaltion lakien pitäisi olla. Miljoonien ihmisten valtio tai edes tuhansien ihmisten nykykunta ei pysty järkeviin kompromisseihin, koska ihmisten preferenssit ovat niin erilaisia. Harva tulee edes ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että valta voitaisiin hajauttaa paikallistasolle. Korkeintaan jotkut haluaisivat hajauttaa valtaa maakuntiin, kuntiin tai kaupunginosiin. Hyvin harva tietää tai ottaa vakavasti anarkismin mahdollisuuden eli vallan radikaalin hajauttamisen.
Libertarismi tyrmätään yleensä äärioikeistolaisena, uusliberaalina tai epäsosiaalisena valtion politiikkana. Libertarismia on kahta eri lajia: valtaa radikaalisti hajauttava anarkokapitalismi ja jossain määrin keskusjohtoinen minarkismi. Voin ymmärtää minarkismin kritiikin jossain määrin, koska minarkismissa pyritään tosiaan keskusjohtoisesti päättämään joistain asioista. Silti myös minarkismi hajauttaisi valtaa paikallistasolle, koska sääntelyä purettaisiin paljon ja verotusta kevennettäisiin paljon. Libertarismin kritiikki perustuu yleensä epärealistiseen konservatiiviseen tai sosialistiseen utopiaan keskusjohtoisen valtion autuudesta. Libertarismi halutaan leimata äärioikeistolaiseksi tai äärivasemmistolaiseksi keskusjohtoisen valtion politiikaksi, koska useimmat ihmiset eivät tajua muuta vaihtoehtoa kuin keskusjohtoisen valtion.
Vallan hajauttaminen toimii paremmin kuin keskusjohtoinen politiikka, koska vallan hajauttaminen antaa yksilölle mahdollisuuden valita hänelle sopivan oikeuspiirin asumista, työtä ja vapaa-aikaa varten. Esimerkiksi lento Helsingistä Amsterdamiin on turhan vaikea juttu, jos haluaa laillisesti käyttää kannabista. Helsingissäkin pitäisi olla useita eri oikeuspiirejä, joista toisissa jotkin huumeet olisi kielletty ja toisissa sallittu, koska helsinkiläisilläkin on niin erilaisia preferenssejä. Suomessa ehdotettu kaupunginosademokratia ei edes sisällä huumepolitiikkaa ja vaikka sisältäisikin, nykyisten kaupunginosien huumepolitiikka tuskin eroaisi toisistaan ainakaan merkittävästi. Jos kiinteistön omistaja sen sijaan saisi itse valita itsehallinnollisen yhteisön kuten autonomisen kaupunginosan, huumepolitiikka voisi erota merkittävästi Helsingin sisälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti